Hyvinvointi on Suomen kohtalonkysymys
Kaleva uutisoi maanantaina 13.12. pysäyttävästä asiasta: joka kolmas korkeakouluopiskelija kärsii ahdistuksen ja masennuksen oireista.
THL:n ja Kelan tekemän tutkimuksen mukaan ahdistus ja masennus ovat korkeakouluopiskelijoiden keskuudessa yleisempää kuin muussa aikuisväestössä. Naisopiskelijoista peräti 40 prosenttia kertoi kärsivänsä ahdistuksen ja masennuksen oireista.
Koronaepidemialla ja siihen liittyvillä toimenpiteillä, kuten pitkillä etäopiskelujaksoilla ja muilla erityisjärjestelyillä, on varmasti ollut tähän osansa ja koronan vaikutukset tuskin ovat lyhyellä aikavälillä ratkeamassa. Uusia tukikeinoja onkin mietittävä, jotta opiskelijat eivät jää yksin - pahimmassa tapauksessa he joutuisivat jonottamaan jo nyt ruuhkautuneisiin palveluihin.
Opiskeluterveydenhuollon tarjoamat mielenterveyspalvelut eivät ratkaise yksin nuorten aikuisten mielenterveysongelmia. Mielestäni tilanteeseen pitää puuttua monialaisella yhteistyöllä, niin opiskelijaterveydenhuollon, Oulun kaupungin, kuin myös aloittavien hyvinvointialueiden kanssa.
Olen sitä mieltä, että apua pitää pystyä tarjoamaan nopeasti, heti ensimmäisen avunpyynnön jälkeen, jottei riski mahdollisesti pitkittyvästä ja vaikeasta mielenterveyden häiriöstä toteudu. Jokaisella terveysasemalla tulee olla tarjolla keskusteluapua sitä tarvitsevalle.
Lisäksi terveyspalveluiden etulinjassa työskentelevien osaamista tulee vahvistaa, jotta osataan antaa varhaista keskusteluapua. Tähän tulee ohjata riittävästi resursseja. Mielenterveyden edistäminen on investointi, ei kuluerä: mielenterveystyöhön sijoitettu pääoma maksaa tutkimusten mukaan itsensä takaisin moninkertaisesti.
Korkeakouluopiskelijoiden lisäksi noin 20–25 prosenttia nuorista kärsii jostain mielenterveyden häiriöstä ja mielen ongelmien lisääntymisestä ollaan huolissaan myös muissa ikäryhmissä.
Tutkimukset osoittavat, että koronapandemia on lisännyt pahoinvointia entisestään. Tähän tulee puuttua nopeasti, tai meillä ei ole tulevaisuudessa jaksavia työntekijöitä, veronmaksajia ja yhteiskunnan kehittäjiä.
Sote-uudistuksen myötä osa hyvinvointipalveluista jää kuntien vastuulle ja osa siirtyy uusien hyvinvointialueiden järjestettäväksi, jolloin on kiinnitettävä huomiota palveluketjujen sujuvuuteen.
Oulun kaupungin pitää valmistautua selkeällä suunnitelmalla: miten mielenterveysongelmista kärsiviä autetaan, miten palveluista toiseen siirtyminen tapahtuu ja miten palvelut sovitetaan yhteen uuden hyvinvointialueen kanssa, sillä hyvinvointi on suomalaisen yhteiskunnan kohtalonkysymys.
Aika on kriittinen. Nyt voidaan vielä estää koronaepidemian muuttuminen mielenterveysepidemiaksi.
Miina-Anniina Heiskanen
ekonomi, tanssinopettaja (AMK)
kaupunginvaltuutettu (sd.)
aluevaaliehdokas
Oulu